RAIDjärjestelmiä

RAIDjärjestelmät (Redundant Array of Independent Disks) yhdistävät useita fyysisiä levyjä yhdeksi loogiseksi yksiköksi, jolla pyritään parantamaan tietojen luotettavuutta, käytettävyyttä ja/tai suorituskykyä. Toteutus voi olla ohjelmistopohjainen (ohjelmisto-RAID) tai laitteistotason kontrollerin hallitsema (laite-RAID). Perusperiaatteet ovat striping, mirroring ja parity-tiedot, joilla voidaan sekä kiinnittää dataa useammalle levylle että suojata sitä virheiltä.

Yleisimmät tasot ovat seuraavat: RAID 0 (striping) jakaa tiedot useammalle levylle ja parantaa suorituskykyä, mutta ei tarjoa redundanssia; RAID 1 (peilaus) pitää saman datan useammalla levyllä, lisäten luotettavuutta ja luku­nopeuksia, mutta hyödyntää vain puolet kokonaiskapasiteetista; RAID 5 (striping paritylla) tallentaa parityn kiertäen levyille ja kestää yhden levyn vian, minimi kolme levyä; RAID 6 on kuin RAID 5 mutta kahdella parity-levyllä, kestää kahden levyn vian, minimi neljä levyä; RAID 10 yhdistää peilaamisen ja striping, tarjoten sekä suorituskykyä että redundanssia, minimi neljä levyä ja noin puolet kapasiteetista käytettävissä. Vähemmän yleisiä ovat RAID 2, RAID 3 ja RAID 4 sekä suuremmissa järjestelmissä käytetyt monimutkaisemmat ratkaisut kuten RAID 50 ja RAID 60.

Osa järjestelmistä tukee hot-spare-levyjä, jolloin käyttövarmuutta voidaan parantaa automaattisesti vian sattuessa. On tärkeää huomata, että RAID ei korvaa varmuuskopioita; parannettu redundanssi ei suojaa kaikilta menetyksiltä eikä estä päivityksiin liittyviä riskejä. RAID-järjestelmät voivat olla sekä yksittäisen palvelimen että NAS/SAN-ympäristöjen osa, ja ne voivat toteutua sekä ohjelmistoin että laitteistoin.