Päävaikutukset

Päävaikutukset ovat toimenpiteen, intervene- tionin tai tutkimuksen ensisijaisia, tarkoitettuja vaikutuksia. Niitä käytetään kuvaamaan sitä, mitä pyritään saavuttamaan ja miten vaikutus pääsääntöisesti näkyy, erillään ei-toivotuista sivuvaikutuksista tai muista seuraamuksista. Eri tieteenalat voivat painottaa hieman erilaista tulkintaa, mutta peruskäsite on sama: kyse on vaikutusten keskeisestä, suorat vaikutukset.

Lääketieteessä päävaikutus tarkoittaa lääkkeen toivottua terapeuttista vaikutusta, esimerkiksi verenpainteen laskemista tai kipua lievittävää vaikutusta. Sivuvaikutukset ovat puolestaan ei-toivottuja, lisäisiä reaktioita, jotka voivat ilmetä hoidon yhteydessä. Esimerkki: verenpainelääkkeellä päävaikutus on verenpaineen aleneminen, sivuvaikutuksina voi esiintyä huimausta tai väsymystä. Päävaikutusten todentaminen ja sivuvaikutusten arviointi ovat keskeisiä turvallisuus- ja tehotutkimuksissa.

Tilastotieteessä päävaikutukset viittaavat yksittäisten tekijöiden itsenäisiin vaikutuksiin tulosmuuttujaan, jos mallissa ei oteta huomioon vuorovaikutuksia. Esimerkiksi kaksivaiheisessa kokeessa tekijän A päävaikutus kuvaa A:n vaikutusta riippumatta B:n tasosta, kun taas vuorovaikutus kertoo, miten A:n vaikutus muuttuu B:n eri tasoilla. Tutkimusraportoinnissa päävaikutukset ja sivuvaikutukset raportoidaan erikseen, ja vaikutuskoon sekä tilastollisen merkitsevyyden mittarit kuvaavat näitä erillään.