Päästökauppajärjestelmä

Päästökauppajärjestelmä on taloudellinen keino, jolla päästöjä rajoitetaan ja kannustetaan niiden vähentämiseen kustannustehokkaasti. Jokaiselle päästöoikeudelle vastaa tietty määrä kasvihuonekaasupäästöjä, useimmiten yksi tonni CO2-ekvivalenttia. Järjestelmän tavoitteena on asettaa kokonaispäästöt kattoon ja mahdollistaa päästöoikeuksien kaupankäynti, jotta päästöjä voidaan vähentää siellä, missä se on halvinta.

Cap eli päästökatto määritellään ajanjaksolle, usein vuodeksi, ja sen tiukentaminen asteittain pienentää kaikkien alaspäin suunnattuja päästöjä. Päästöoikeuksia jaetaan toimijoille joko ilmaiseksi tai huutokaupalla. Yritykset voivat ostaa tai myydä oikeuksiaan markkinoilla ja siten sopeutua omaan päästöjensäänteeseen. Jokainen toimija raportoi vuosittain päästönsä ja toimittaa tarvittavat päästöoikeudet viranomaisille.

Suurin ja tunnetuin esimerkki on Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS), joka kattaa energiantuotannon ja teollisuuden sekä joitakin ilmailun osa-alueita. Muita merkittäviä järjestelmiä ovat Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden maiden ohjelmat sekä alueelliset kokeilut. Päästöoikeuksien kauppaa säätelevät rekisterit sekä valvontaviranomaiset, jotka varmistavat raportoinnin, todentamisen ja noudattamisen sekä mahdolliset seuraamukset.

Kritiikki kohdistuu muun muassa päästöoikeuksien hinnan vaihteluun ja mahdollisiin vaikutuksiin kustannuskilpailukykyyn sekä oikeudenmukaisuuteen oikeuksien jakamisessa. Järjestelmien tavoitteena on tiukentaa kattoa ja lisätä markkinavaihdettuja päästövähennyksiä ajan myötä.