Pääenergianlähde

Pääenergianlähde on termi energiateoriassa, joka kuvaa energiaa, jota esiintyy luonnossa sellaisenaan eikä sitä ole vielä muutettu käytettäväksi energiaksi. Pääenergianlähteet keräävät energian suoraan luonnonvaraisista ilmiöistä tai materiaaleista ennen muuntoa infrastruktuuriksi, kuten sähköksi tai liikennepolttoaineiksi.

Pääenergianlähteet voidaan jakaa uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Uusiutuvat lähteet ovat esimerkiksi auringonsäteily, tuulivoima, vesivoima, geoterminen energia ja bioenergia. Uusiutumattomia ovat fossiiliset polttoaineet—kivihiili, öljy ja maakaasu—sekä ydinenergia, joka perustuu uraanin fissioon. Näillä on erilaiset ympäristö- ja ilmastovaikutukset sekä jatkuvuusnäkökulmat.

Pääenergianlähde eroaa sekundäärisestä energiasta, kuten sähköstä tai polttoaineista, jotka ovat tuloksia näiden lähteiden muuntamisesta. Muunnossa syntyy johdannaisia ja häviöitä, joten primaarin energian määrä ei aina suoraan vastaa käytettyä loppukäyttäjäenergiaa. Energiatilastot erittelevät usein pääenergiaa ja loppukäyttäjäenergiaa sekä huomioivat tuonnin ja viennin vaikutukset.

Käytännössä pääenergianlähteiden koostumus määrittää maan energian turvallisuutta, kustannuksia ja ilmastopolitiikkaa. Siirtymä kohti vähähiilisyyttä merkkää usein suurempaa painoarvoa uusiutuville lähteille sekä kehitystä teknologioissa, jotka parantavat energiatehokkuutta ja sähköistettyä loppukäyttöä.