Pätevyysjärjestelmien

Pätevyysjärjestelmät, suomeksi myös tutkintojärjestelmät tai kelpoisuusjärjestelmät, ovat rakenteita, jotka määrittelevät ja luokittelevat koulutuksen ja ammatillisen osaamisen tasoja. Ne auttavat ymmärtämään ja vertailemaan erilaisia pätevyyksiä kansallisesti ja kansainvälisesti. Tällainen järjestelmä perustuu usein oppimistuloksiin, eli mitä henkilön oletetaan tietävän, ymmärtävän ja osaavan tietyn koulutuspolun suoritettuaan.

Pätevyysjärjestelmät voivat olla muodollisia, kuten tutkintojen ja todistusten antamat pätevyydet, tai epämuodollisia, jotka liittyvät työkokemuksen ja käytännön taitojen kautta saavutettuun osaamiseen. Tavoitteena on usein parantaa työmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja liikkuvuutta mahdollistamalla pätevyyksien tunnistaminen ja tunnustaminen yli organisaatiorajojen ja maiden.

Keskeisiä elementtejä pätevyysjärjestelmissä ovat tasot, jotka kuvaavat osaamisen syvyyttä ja laajuutta, sekä kuvailevat sanat tai kriteerit, jotka määrittelevät kunkin tason. Useat maat ovat kehittäneet omia kansallisia viitekehyksiään pätevyyksille, jotka usein linkittyvät eurooppalaisiin tai muihin kansainvälisiin järjestelmiin, kuten Eurooppalaisen viitekehyksen (EQF) ja Kansallisen tutkintojen viitekehyksen (NQF). Tällaiset järjestelmät edistävät elinikäistä oppimista ja ammatillista kehitystä.