Puolustuskeino

Puolustuskeino on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan keinoja, joilla yksilö, yhteisö tai valtio torjuu uhkia ja vaaroja ja turvaa turvallisuuttaan. Sana muodostuu sanoista puolustus ja keino, ja sitä käytetään sekä sotilaallisessa että siviilikontekstissa. Puolustuskeinot voivat olla aineellisia välineitä sekä toimintamuotoja.

Puolustuskeinot jaetaan yleensä useisiin ulottuvuuksiin. Sotilaallisessa mielessä ne kattavat toimiin liittyviä asejärjestelmiä, taistelu- ja puolustusjärjestelmiä, logistiikkaa, koulutusta ja ylläpitoa sekä valmiusstrategioita. Deterrence eli peloteteoria on myös keskeinen osa puolustuskeinoja. Siviilipuolustuksessa painottuvat hätävalmiudet, kriisiviestintä, suojelutoimet ja infrastruktuurin suojaus sekä evakuointi- ja palautumissuunnitelmat. Nykyisin tieto- ja kyberpuolustus sekä terveydenhuolto- ja pelastusvalmiudet ovat olennaisia puolustuskeinoja.

Puolustuskeinot suunnitellaan ja toteutetaan yleisen turvallisuuden edistämiseksi julkisen hallinnon, puolustusvoimien sekä muiden viranomaisten yhteistyönä. Niiden tavoitteena on turvata elintärkeät toiminnot, vastata uhkiin nopeasti ja mahdollistaa rauhanomaiset ratkaisut. Puolustuskeinot voivat olla ennaltaehkäiseviä tai reaktiivisia ja ne toteutetaan lainsäädännön sekä kansainvälisten velvoitteiden puitteissa.

Termiä voidaan käyttää myös yksilön ja yritysten kontekstissa, joissa tarkoitetaan omia valmiuksiaan suojautua häiriöiltä, onnettomuuksilta tai muilta uhkilta.