puolustuskeinoja

Puolustuskeinoja ovat ne keinot, joilla valtio tai yhteisö turvaa turvallisuutensa ulkoisia uhkia ja sisäisiä kriisejä vastaan. Niihin kuuluu sekä sotilaallisia keinoja että siviilipuolustusta, kybertoimia sekä taloudellisia ja oikeudellisia rakenteita. Puolustusstrategiat voivat painottaa ennaltaehkäisyä, deterenssiä, varautumista ja reagointia.

Sotilaallisilla puolustuskeinoin tarkoitetaan kaluston ylläpitoa, koulutusta, reservin valmiutta, tiedustelua ja liittoutumien kautta toteutuvaa deterrenssiä sekä nopeaa kriisivalmiutta. Keskeisiä ovat kansallinen puolustuskyky, joustavat joukko- ja materiaaliresurssit sekä mahdollisuus nopeaan mobilisointiin. Kansainvälinen yhteistyö, liittoutumat ja yhteiset koulutus- sekä tiedusteluportaalit ovat työkaluja, joilla vaikutetaan uhkien epätasapainoon.

Siviilipuolustus kohdistuu väestön suojeluun, evakuointiin, suojapaikkoihin sekä kriittisten infrastruktuurien turvaamiseen, hätäpalvelujen resurssien varmistamiseen ja suunnitteluun kriisitilanteissa. Tavoitteena on minimoida inhimilliset kärsimykset ja taloudelliset tappiot sekä varmistaa toimiva yhteiskunta kriisissä.

Kyber- ja informaatiopuolustus kattaa kyberturvallisuuden, digitaalisen infrastruktuurin suojelun sekä vale- ja harhaanjohtavan tiedon torjunnan. Tähän kuuluu sekä tekninen suojelu että tieto- ja resurssien hallinta kriisitilanteissa.

Käytännön toteutus perustuu lainsäädäntöön, budjetointiin, koulutukseen ja valmiussuunnitteluun sekä kansainväliseen yhteistyöhön, kuten EU:n ja NATO:n puitteisiin. Esimerkkinä Suomesta on yleinen asevelvollisuus, reservi ja siviilipuolustusverkosto sekä kyky toimia tiiviissä NATO- sekä muussa liittoutumien yhteistyössä.