Puhallinsoittimissa

Puhallinsoittimet ovat soitinryhmä, jossa ääni syntyy ilmaa puhaltamalla ja sen jakautuminen riippuu äänentuoton mekanismista. Yleisessä jaossa ne jaetaan kahteen pääkategoriaan: vaskiset (brass) ja puhallinsoittimet (woodwinds). Puhallinsoittimissa ääni muodostuu joko huulien värähtelystä (mukaan lukien puhaltimien suukappaleen käyttämä mekaaninen värähtely) tai ilman reunan ohjauksesta sekä kielellisestä värähtelystä.

Brass-instrumentit sisältävät esimerkiksi trumpetin, pasuunan, trombonen ja tuuban. Niiden äänentuotto perustuu huulten värähtelyyn suukappaleen vasten; korkeus ja timbrea säädellään huulen jännityksen, ilmapaineen sekä venttiilien tai slide-putkien asennoilla. Brass-instrumentit tuottavat usein voimakkaan, kirkkaan ja keston kannalta vahvan äänen, ja niitä käytetään sekä klassisessa musikissa että jazzeissa ja sotilasmusiikissa.

Woodwinds- tai puhallinsoittimien ryhmä sisältää huilun, klarinetin, oboen, fagotin sekä saksofonin. Näissä äänentuotto eroaa: huilu ja jotkut muut puhaltimet tuottavat äänen edge-tone-ilmiöllä eli ilmavirran suun- ja reiän ohjauksella, kun taas klarinetti ja saksofoni sekä oboe ja fagotti käyttävät erilaisia puhdistettuja kielekkeitä (reed) äänen muodostamiseen. Pitchia hallitaan sormien, näppäinten ja putken pituuden mukaan.

Puhallinsoittimet ovat keskeinen osa sekä klassista että nykymusiikkia ja niitä käytetään laajasti orkestrissa, kamari- ja viihdemusiikissa sekä puhallinorkestereissa ja jazzeissa. Niiden melkeinpä taiottava monimuotoisuus liittyy soitinrakenteen ja äänentuoton mekanismin eriyttämiseen.

---