puhallinsoittimien

Puhallinsoittimet ovat soitinryhmä, jonka äänentuotto perustuu ilmavirrasta syntyvään värähtelyyn. Soittaja ohjaa ilman kulkua soittimen sisällä siten, että värähtely syntyy lipun, kielen tai soittimen reunan vaikutuksesta. Äänialue, sointi ja projektio määräytyvät soittimen rakenteen sekä käytetyn äänentuotantomekanismin mukaan. Puhallinsoittimet jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään: vaskisoittimiin ja puupuhaltimiin.

Vaskisoittimet: Esimerkkejä ovat trumpet, pasuuna, torvi ja tuuba. Ääni syntyy, kun soitin huulten värähtelyn avulla saa aikaan ilmavirrassa resonanssin, jota putkisto vahvistaa. Korkeuksia säädetään venttiileillä tai liukuputkella sekä putkiston pituudella. Useimmat vaskisoittimet ovat metallisia, ja niitä käytetään sekä klassisessa että jazz-musiikissa.

Puupuhaltimet: Puupuhaltimet jaetaan kolmeen pääryhmään: huiluihin (huilu ja piccolo), yksireedttimiin (klarinetti ja saksofonit) sekä kaksireedittimiin (oboet ja fagotit). Huilut tuottavat äänen puhaltamalla ilmaa suoraan huilun reunalle ilman kieltä; yksireedttimet käyttävät kieltä, jonka värähtely saa aikaan äänen (klarinetit ja saksofonit); kaksireedittimet käyttävät kaksireidettä, mikä antaa niille erityisen soinnin.

Käyttö ja historia: Puhallinsoittimet ovat keskeisiä sekä orkesteri- että kamarimusiikissa, ja niitä kuulee myös jazz- ja popmusiikissa.

Materiaali ja huolto: Valmistusmateriaaleina käytetään sekä metalleja että puuta; huolto sisältää säännöllisen puhdistuksen, oikeat suukappaleet ja tarvittaessa korjaukset.