vaskisoittimet

Vaskisoittimet ovat puhallinsoittajien perhe, jossa ääni syntyy soittajan huulten värähtelystä suukappaleen kautta. Ne koostuvat pääasiassa metallista ja pitkään putkistosta, jonka lopussa on kellomainen loppu. Äänen korkeus määräytyy putkiston pituuden sekä käytettyjen säätömekanismien mukaan, kuten venttiilien tai liukukäytön avulla. Vaskisoittimet kattavat laajan rekisterin ja ovat keskeisiä sekä klassisessa musiikissa että suurissa puhallinryhmissä sekä monipuolisessa jazztunnelmassa.

Vaskisoittimet jaetaan kahteen pääryhmään niiden säätömekanismin mukaan: ventiilisiin soittimiin ja liukukäyttöisiin soittimiin. Venttiiliset soittimet ovat yleisimpiä ja mahdollistavat nopean, monipuolisen sävellyksen käyttämisen muuttamalla putkiston pituutta lyhyin välein. Liukukäyttöiset soittimet puolestaan muuttavat putkiston pituutta fyysisellä liukumisella; tämän ryhmän tunnetuin esimerkki on trombone.

Tekniikka: Soittaminen perustuu huulten värähtelyyn (embouchure) ja hallittuun ilmavirtaukseen. Putkiston pituus ja mahdolliset venttiilit tai liukusäätö määräävät äänikorkeuden, ja artikulaatio sekä dynamiikka muodostavat ilmaisun vivahteet.

Historia: Varhaisimmat vaskisoittimet olivat yksinkertaisia pasuunoita ja kupariputkia. 1800-luvulla venttiilitekniikan kehitys mahdollisti täysin kromatisen soiton ja laajemman ilmaisun. Nykyisin vaskisoittimet ovat olennainen osa klassista ja kevyemmän musiikin kokoonpanoja sekä orkestereissa että kamarimusiikissa.