Proteiinivarastointijärjestelmät
Proteiinivarastointijärjestelmät ovat biologisia mekanismeja, joiden avulla soluja ja organismsijaa säilytetään proteiineja. Varastointijärjestelmät muodostuvat usein polypeptidimolekyylien liipattamisesta, sekoittamisesta tai konformiittisten strukturoiden muodostumisesta. Varastoinnin ensisijainen merkitys on varmistaa proteiinit helposti saataville, kun solu tarvitsee niitä stressin tai ylikuorman aikana, sekä ylläpitää proteiinitasapainoa ja proteosten katkeamisen hallintaa.
Yleisiä varastointimuotoja ovat:
- Solun sisäiset reaktiot, kuten proteiinit ylikerääntyvien selkärankaisten kohtien (C-terminaalisten) vaihtelevat pilkkuimisendeksien avulla. Esimerkiksi eukaryottisilla soluilla on
- Glykoproteiini‑varaussolut, kuten lipidiproteeicyt (liposomi) ja vesikulloosit, mahdollistavat proteiinien kuljetuksen suoria kudosten välillä ilman että proteiini kulkeutuu
- Aluksi organellerit, kuten lysosomit ja peroksisomi, säilövät proteiineja arvokkaina säiliöinä, joita aktivoidaan esimerkiksi stressitilanteissa tai selkärangan
Biologisessa kontekstissa proteiinivarastointijärjestelmät ovat keskeisiä kudoshomeostasin, solun jakautumisen ja immuunipuolustuksen hallinnassa. Ne luovat myös perustan lääketieteellisille