Proteiinimäärityksissä

Proteiinimäärityksissä viitataan menetelmiin, joita käytetään määrittämään proteiinien pitoisuus tai määrä näytteessä. Nämä menetelmät ovat keskeisiä monilla biologian ja biokemian aloilla, kuten lääketieteellisessä diagnostiikassa, lääkekehityksessä ja perustutkimuksessa. Proteiinien tunnistaminen ja kvantifiointi ovat tärkeitä esimerkiksi solun toiminnan ymmärtämisessä, sairauksien diagnosoinnissa ja terapeuttisten proteiinilääkkeiden seurannassa.

Yksi yleisimmistä proteiinimääritysmenetelmistä on Bradford-assay, joka perustuu Coomassie Brilliant Blue G-250 -väriaineen sitoutumiseen proteiineihin. Sitoutumisen seurauksena väriaineen absorbanssi muuttuu, ja tätä muutosta voidaan mitata spektrofotometrillä. Bradford-assay on suhteellisen nopea ja helppo toteuttaa, mutta se voi olla herkkä näytekomponenteille, kuten detergenteille.

Toinen yleinen menetelmä on Lowry-assay, joka perustuu tyrosiini- ja tryptofaanijäämien sekä peptidien alkalisuuden reaktioon kupari-ionien kanssa. Reaktiotuotteet reagoivat sitten Folin-Ciocalteu -reagenssin kanssa muodostaen värillisen yhdisteen, jonka absorbanssi mitataan. Lowry-assay on herkempi kuin Bradford-assay tietyissä olosuhteissa, mutta se on myös monivaiheisempi ja aikaavievämpi.

UV-absorbanssimenetelmät, erityisesti 280 nm:n aallonpituudella tapahtuva mittaus, ovat myös käytettyjä. Tämä menetelmä hyödyntää proteiinien sisältämien aromaattisten aminohappojen, kuten tyrosiinin ja tryptofaanin, kykyä absorboida UV-valoa. Menetelmän etuna on sen nopeus ja helppous, mutta se vaatii, että proteiinin koostumus on tunnettu, jotta tarkka kvantifiointi on mahdollista. Epäpuhtaudet, jotka myös absorboivat UV-valoa, voivat häiritä mittausta.