alkalisuuden

Alkalisuus, tai alkalisuuden käsite, on veden kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä neutraloida lisättyä happoa ja siten vastustaa pH:n laskua. Se on veden puskurikykyä, joka on tärkeä sekä luonnontilaisissa vesissä että vesihuollossa ja teollisessa käsittelyssä. Alkalisuus syntyy pääasiassa liuenneista emäksellisistä ioneista: karbonateista (CO3 2−), bikarbonaateista (HCO3−) sekä hydroksideista (OH−). Näiden ionien määrä antaa veden saatavilla olevaa vapautuvaa emäksellisyyttä.

Mittaustapa ja yksiköt: alkalinitetti määritetään yleensä titraamalla vahvaa happona veden vesieliöön asti, jolloin pH on noin 4,5. Tulokset ilmoitetaan yleensä mg/L CaCO3-ekv. (milligramma litraa kohti kalsiumkarbonaattiekvivalentteja) tai meq/L. Alkalinitetti jaetaan usein kokonaisalkalinitettioon sekä karbonaatti-alkalinitetioon; osuus bikarbonaattina ja karbonaatitina kertoo puskurin koostumuksesta.

Merkitys: luonnonympäristössä alkalinitetilla on olennainen rooli veden pH:n stabiillisuuden varmistamisessa, erityisesti hapen ja epäpuhtauksien lisääntyessä. Alkalinitetin lasku voi lisätä veden herkkyyttä happamoitumiselle, mikä vaikuttaa kalojen ja muiden vesieliöiden elinympäristöön. Vesihuollossa riittävä alkalinitetti auttaa ehkäisemään putkiston korroosiota sekä parantaa käsittelyn tehokkuutta. Teollisuudessa alkalinitetilla on keskeinen rooli jäähdytys- ja kuumalaitteiden sekä kemiallisen käsittelyn hallinnassa.