Posttranskriptionaaliset

Posttranskriptionaaliset ilmiöt kattavat kaikki RNA:n elinkaaren vaiheet transkriptiojärjestelmän jälkeen, ennen proteiinien syntetisoitumista. Keskeisiä tapahtumia ovat RNA:n prosessointi: 5'-kappaus, 3'-poly(A)-jatteen lisäys sekä intronien poisto ja eksonien liittäminen (splicing). Vaihtoehtoinen silmukointi voi tuottaa useita mRNA- ja proteiinisopeutumia yhdestä geenistä.

RNA voi käydä muokkauksia, kuten A-to-I-muunnoksia ja laajempia epitranskriptomisia modifikaatioita, kuten N6-metylaadenosini (m6A). Nämä modifikaatiot vaikuttavat muun muassa silmukointiin, vientiin tumasta sekä tulkintaan ja vakauteen, ja ne voivat säätää käännöstä sekä RNA:n toimintaa solun eri osissa.

Soluissa posttranskriptionaaliset prosessit ohjaavat RNA:n vientiä ja paikantumista sekä RNA:n vakautta ja hajoamista. Deadenylaatio, decapitaatio ja 5'-3' eksonukleaasien toiminta sekä nonsense-mediated decay (NMD) säätelevät mRNA:n määrää. RNA-sidonnaiset proteiinit sekä mikro- ja siRNA-molekyylit vaikuttavat käännöksen tehokkuuteen sekä RNA:n haluttuun käyttöön. Stressitilanteissa solu voi kerätä RNA:ta koskevaa säätelyä stress granulesiin ja P-bodiesiin, joissa posttranskriptionaalinen kontrolli tiivistyy.

Posttranskriptionaaliset mekanismit ovat keskeisiä geenien ilmaisun tarkassa säätelyssä, proteiinien monimuotoisuuden muodostumisessa sekä solujen sopeutumisessa erilaisiin tiloihin. Häiriöt näissä reiteissä liittyvät useisiin sairauksiin, kuten splicing-häiriöihin ja syöpään, ja ne ovat aktiivisia tutkimuskohteita biotieteissä.