paikantumista

Paikantumista on suomenkielinen termi, joka viittaa prosessiin, jossa määritetään tai vahvistetaan kohteen, kuten henkilön, esineen tai laitteen, sijainti tietyssä koordinaatti- tai referenssijärjestelmässä. Termiä käytetään laajalti geoinformatiikassa, kartografiaan, navigaatiossa, kartoituksessa sekä mobiili- ja robotiikkasovelluksissa. Paikantumisessa voidaan erottaa ulkoinen, laajennettu tai sisäinen viitekehys riippuen siitä, onko kyse ulkoisesta georeferenssistä (esimerkiksi maantieteellinen sijainti) vai sisäisestä paikkamerkinnästä (esimerkiksi rakennuksen sisätiloissa).

Paikantumisen menetelmät jakaantuvat yleensä ulkoisiin ja sisätilojen ratkaisuihin. Ulkoisesti käytetään global navigation satellite systems (GNSS) -tekniikoita, kuten GPS, GLONASS, Galileo ja BeiDou, joilla saavutetaan suurin piirtein metreistä alkaen sub-metrisiin tarkkuuksiin tavanomaisessa käytössä. Sisätiloissa sijainti määritetään usein WLAN- ja Bluetooth-signaalien voimakkuuden perusteella, hyödyntäen beaconeita, ultra-wideband-tekniikkaa sekä pinnallinen fingerprinting- ja SI-järjestelmiä sekä liikkeentunnistusta (inertial sensorit). Paikantumisen tarkkuus vaihtelee ympäristön mukaan: ulkona useimmiten metreistä kymmeniin metreihin, sisätiloissa usein metreistä desimetreihin tai parempiin.

Sovellukset kattavat navigoinnin, logistiikan ja omaisuuden seurannan, autonomiset ajoneuvot, AR-sovellukset sekä hajasijoitettujen laitteiden hallinnan. Haasteita ovat signaalin esto, monitietoinen heijastuma, yksityisyys- ja turvallisuuskysymykset sekä energian kulutus. Paikantumisen tutkimus jatkuu kehittyen sekä GNSS-pohjaisten että sisätilojen ratkaisujen sekä yhdistettyjen menetelmien (hybridi- ja SLAM-pohjaiset lähestymistavat) kautta.