Polyesteriverkkoja

Polyesteriverkkoja ovat verkkomaiset materiaalit, joiden muodostaa polyesterikuiduista valmistettu verkko. Ne valmistetaan pääasiassa kutomalla tai neulomalla filamentteja tai kuituja siten, että syntyy avoin tai tiivis verkkopinta. Verkon rakenteen aukkoko, tiheys ja paksuus voidaan räätälöidä käyttötarkoituksen mukaan; suuret aukot mahdollistavat läpäisyn, pienemmät aukot puolestaan parantavat suodatusta ja kestävyysominaisuuksia.

Rakenne ja tyypit vaihtelevat. Yleisimmät muodot ovat kudotut verkot ja neulotut verkot, sekä sitomalla vahvistetut ei-kudotut verkot. Verkon kuidut voivat olla suoria filamentteja tai lyhyitä kuituja, ja tuotteen ominaisuudet riippuvat sekä kudonnan/neulonnan suunnasta että liitos- ja stabilointitekniikoista. Aukkoko ja tiheys määrittävät verkon läpäisevyyden sekä mekaanisen kestävyyden.

Ominaisuudet: Polyesteriverkoilla on usein korkea vetolujuus suhteessa painoonsa, hyvä kemiallinen kestävyys ja nopea kuivuminen. Niillä on alhainen kosteuden imeytyminen ja ne voivat olla UV-stabiloituja, mikä parantaa ulkokäyttöä. Materiaaleina ne ovat keveitä ja niiden valmistus tarjoaa kustannustehokkuutta moniin teollisiin sovelluksiin.

Käyttökohteet: Niitä käytetään suodatus- ja ruudukkomateriaaleina veden- ja kaasunsuodatuksessa, maataloudessa sekä kasvihuoneissa, rakennusteollisuuden geotekstiileissä, pakkausverkkoina ja esimerkiksi vahvistus- sekä eristysverkoissa. Polyesteriverkkoja voidaan muokata eri tehosteilla ja lisäaineilla.

Ympäristö: Polyesteri on PET-pohjainen materiaali, mikä mahdollistaa kierrätyksen sekä mekaanisen että kemiallisen kierrätyksen. Kestävyyden ohella on huomioitava ympäristövaikutukset, kuten energiankulutus tuotannossa ja mahdolliset mikromuovipäästöt, jos verkko hajoaa tai kulutetaan ennen kierrätystä.