Polyesterimateriaaleissa

Polyesterimateriaaleissa tarkoitetaan polymeerejä, joiden toistuvissa yksiköissä on esterifunktionaalisia ryhmiä. Ne jaetaan yleisesti kahteen ryhmään: termoplastisiin polyestereihin kuten PET (polyeteenitereftalaatti) ja PBT (polybutyleenitereftalaatti), sekä polyesterihhartseihin kuten epäsaturaattisiin polyesterihhartseihin (UPR), joita käytetään lasi- tai hiilikuituvahvistettujen komposiittien sideaineina.

Ominaisuudet: PET on kierrätettävää ja usein läpinäkyvää, PBT kestää paremmin lämpötiloja ja säätä. Polyesterihhartsi muodostaa keveitä mutta vahvoja komposiitteja, joissa kuidut kantavat suurimman osan kuormituksesta. Esteriyhdisteet sitovat kosteutta; pitkäaikainen hydrolyysi ja korkeat lämpötilat voivat heikentää rakennetta. Ulko-olosuhteet ja UV-säteily voivat vaatia stabilointia.

Processing: Termoplastiset polyesterit muotoutuvat sulatettuina ja niitä voidaan käsitellä esimerkiksi ruiskuvalulla, suulakepuristuksella sekä muilla muotoutumisprosesseilla. Polyesterihhartsit kovetetaan tyypillisesti kemiallisella reaktiolla styreenin tai muun monomeerin avulla, jolloin syntyy vahva matriisi, joka yhdistetään lasi- tai hiilikuituvahvistuksiin.

Sovellukset: PET on yleinen pakkauksissa, kuten juomapulloissa ja kalvoissa, sekä tekstiileissä. PBTia käytetään elektroniikan komponentteihin, auto- ja rakennusteollisuudessa sekä teknisissä tekstiileissä. UPR-komposiitteja käytetään muun muassa veneissä, kuluttajatuotteissa ja rakennusosissa.

Ympäristö: PET:n kierrätys on laajasti vakiintunutta; useita kierrätys- ja kemiallisia kierrätysprosesseja on käytössä. Polyesterihartsien kierrätys on haastavampaa, ja kehitteillä on kiertotalouden ratkaisuja. Ekologisesti pyritään vähentämään energiankulutusta ja edistämään kierrätystä sekä materiaalien pidentämistä tuotantoketjussa.