PohjoisAfrikka

Pohjois-Afrikka on Afrikan mantereen alue, joka sijaitsee Välimeren rannikolla ja ulottuu Saharan pohjoisosaan. Maat, joiden yleisesti katsotaan kuuluvan alueeseen, ovat Marokko, Algeria, Tunisia, Libya ja Egypti; Mauritania ja Länsi-Sahara liitetään joihinkin luokituksiin. Maantieteellisesti alue on monimuotoinen, sisältäen rannikkoseutuja, Atlasvuoristoa, autiomaita sekä Niilin laaksoja.

Ilmasto vaihtelee: rannikoilla vallitsee leuto välimerellinen ilmasto, sisäosissa kuiva ja kuuma Sahara. Sateet ovat harvinaisia Saharan sisäosissa, ja viljely painottuu Niilin laaksoon sekä oasien ympärille.

Historia: Pohjois-Afrikka on ollut koti useille suurille sivilisaatioille, kuten muinaiselle Egyptille ja Carthagon alueelle nykyisen Tunisian alueelta sekä berberiperinteille. Islamilaiset califaatit ja ottomaanien valtakunta ovat hallinneet aluetta eri aikoina. 19. ja 20. vuosisadalla maat kokivat siirtomaa-ajan; itsenäisyyden saavuttaminen tapahtui pääosin 1950–1960-luvuilla. Arabikevään jälkivaikutukset muovasivat politiikkaa erityisesti Tunisiassa, Egyptissä ja Algeriassa.

Talous: Öljy ja maakaasu muodostavat keskeiset vankkurit, erityisesti Algerian, Libyan ja Egyptin talouksissa. Rannikot tukevat teollisuutta, palveluita ja matkailua; Niilin laakso on keskeinen viljelyalue. Maat hyödyntävät myös matkailua, jolla on historiallista arvoa.

Kielet ja kulttuuri: suurin osa väestöstä puhuu arabian murteita; berberikielet (tamazight) ovat myös merkittäviä. Ranska ja Englanti ovat tärkeitä koulutuksessa ja kansainvälisessä liiketoiminnassa. Islam on pääuskonto; pienempiä kristittyjä ja juutalaisia yhteisöjä on ollut historiallisesti, ja joissakin maissa niitä säilyy.