Pinnojen

Pinnojen (pinnoitteiden) käsite viittaa ohuihin kerroksiin, jotka levitetään kappaleen pinnalle tarkoituksenaan parantaa sen ominaisuuksia kuten korroosionkesto, kulutuksen kesto, lämpö- ja kemikaalinkestävyys sekä ulkonäkö. Pinnoitteita voidaan luokitella useisiin ryhmiin riippuen materiaalista ja käyttötarkoituksesta: metalliset pinnoitteet, polymeeriset pinnoitteet ja keraamiset pinnoitteet. Metalliset pinnoitteet kattavat muun muassa galvanoinnin, anodoinnin ja elektroless-pinnoituksen; polymeeriset pinnoitteet kattavat maalit, lakat ja pulverinpinnoitukset; keraamiset pinnoitteet voivat olla tyhjiöpinnoituksia kuten PVD- ja CVD-pinnoituksia.

Pinnoitusmenetelmät voidaan jakaa useisiin pääkategorioihin: elektrolyyttinen (sähköpinnous tai galvanoitu), kemiallinen pinnoitus sekä elektroless-pinnoitus, anodointi alumiinille sekä erilaiset maalit ja pulverimaalaus. Tyhjiöpinnoituksessa, kuten PVD (korkean vakuumi) ja CVD (kemiallinen höyrystys), syntyy kova, hyvin tarttuva kerros, jolloin ominaisuudet kuten kulutuskestävyys ja kovuus paranevat. Pinnoitteiden mitat ja tiiviys kontrolloidaan tarkasti: kerrospaksuus, kiinnittyminen (adheesio), tiiviys ja halkeamien esiintyminen vaikuttavat suorituskykyyn.

Pinnoitteiden valinta riippuu substraatin materiaalista, käyttökohteesta, ympäristöolosuhteista sekä kustannuksista. Ympäristöaspekteissä huomioidaan sekä prosessien vaikutukset että pinnoitteen elinkaari, kuten jätteen käsittely, VOC-päästöt ja kierrätysmahdollisuudet. Laadunvarmistuksessa käytetään standardeja ja testausmenetelmiä kuten paksuudenmittaus (XRF), tartuntakokeet, korroosiotestit (esim. suolaliuskatoimitus), sekä kulutus- ja lämpötilastressitestit. Pinnoitteita säätelevät kansainväliset standardit (esim. ISO, ASTM), jotka määrittelevät hyvän käytännön menettelyt ja suorituskyvyn arvioinnin.

---