Pinnansuunta

Pinnansuunta on geologiassa käytetty orientaatiomittaus, jolla kuvataan tasomaisen rakenteen leikkauspinnan horisonttiin nähden muodostaman linjan suuntaa. Esimerkkejä tällaisista pinnoista ovat kerrostumat, foliations (suuntavaikutteinen rakenteellinen suunta) sekä murtumapinnat. Pinnansuunta määritellään siten, että se on leikkauspinnan projektoitu linja horisonttiin. Käytännössä pinnansuunta kertoo, mihin suuntaan taso kulkee kartalla. Pinnansuunta ilmoitetaan kompassin azimuthina 0–360° pohjoiseen nähden, tyypillisesti myötäpäivään. Huomioitavaa on, että pinnansuunta muodostaa 180°:n epävarmuuden, koska sama linja voidaan kulkea kahtena vastakkaisena suunnasta; siksi kartoituksessa usein esitetään sekä koordinaattinen suunta kuin sen vastakkainen suunta.

Pinnansuunta yhdistetään usein kaltevuuden (dip) sekä kaltevuussuuntaosan (dip direction) kanssa. Dip kertoo, kuinka jyrkästi taso viettuu horisontista ja minne suurin kaltevuus osoittaa. Näiden tietojen avulla voidaan rekonstruoida tason koko orientaatio: pinnansuunta ja kaltevuus määrittävät planeetan tilan kolmiulotteisesti. Mittaukset tehdään kentällä geologisella kompassi-inclinometreillä, ja tulokset ilmoitetaan yleensä sekä pinnansuunta- (strike) että kaltevuus- sekä dip-direction-arvoina.

Sovellukset kattavat geologisen kartoituksen, rakenteiden analyysin, mineraalivarannoinnin ja geoteknisen suunnittelun sekä seismologian. Pinnansuunta on keskeinen käsite rakenteiden tulkinnassa ja maankäytön sekä kaivostoiminnan turvallisuuden kannalta.