Pikatestejä

Pikatestejä tarkoitetaan nopeita diagnostisia testejä, joiden tulos saadaan yleensä nopeasti, usein muutamassa minuutissa. Ne on suunniteltu havaitsemaan tartunnanaiheuttaja nopeasti potilaan näytteestä. Yleisimpiä ovat antigeenitestit, jotka mittaavat viruksen tai bakteerin pinnan proteiineja ja joita käytetään sekä yksilöllisiin että ryhmä- ja työterveyskäyttöihin. Harvemmin niissä käytetään nopeita molekyylitestejä, kuten RT-LAMP tai nopeaa RT-PCR:ää, jotka voivat tunnistaa geneettistä materiaalia.

Näytteenotto tapahtuu usein nenä- tai nielunäytteestä. Näyte asetellaan testin reagenssiin, ja tulos saadaan ohjeiden mukaan yleensä 10–30 minuutin kuluessa. Pikatestejä voidaan käyttää sekä koti- että ammattilaisten toimesta. Koti- eli itse testit on suunniteltu yleiskäyttöön, kun taas ammattikäyttöön tarkoitetut testit suoritetaan terveydenhuollon tiloissa.

Pikatestien luotettavuus vaihtelee tuotteen mukaan. Ne voivat olla herkempiä tartunta- eli infektiovaiheen aikana; negatiivinen tulos ei aina poissulje infektiota, ja positiivinen tulos vaatii usein varmentavan testin tai viranomaisten ohjeiden mukaista toimintaa. Testien käyttöön liittyy tekijöitä kuten näytteenlaatu, ohjeiden noudattaminen ja oikea säilytys.

Suomessa ja EU:ssa pikatestit ovat CE-merkittyjä diagnostiikkalaitteita. THL ja muu terveydenhuolto antavat ohjeita testien käytöstä, tulosten raportoinnista ja mahdollisista toimenpiteistä. Pikatestit täydentävät laboratoriotestausta ja epidemiologisia toimenpiteitä.

---