Pigmenttipitoisuuksien

Pigmenttipitoisuuksien käsite kuvaa näytteessä olevien pigmenttien määrää ja tiheyttä. Pitoisuus ilmoitetaan yleisesti massana per tilavuus (esim. mg/L) tai molaarikonsentraationa (M). Näitä mittauksia käytetään sekä biologiassa ja ekologiassa että teollisuudessa, kuten elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja rakennusmateriaaleissa. Tyypillisiä pigmenttejä ovat klorofylli, karotenoidit ja muut väripigmentit.

Mittaustapoja ovat spektrofotometria (Beer-Lambertin laki) pigmenttien uuttamisen yhteydessä, sekä nestekromatografia (HPLC-UV/Vis) ja massaspektrometria pigmenttien erottamiseen. Värimittaukset ja fluorometria voivat täydentää määrityksiä. Tulokset perustuvat kalibrointiin standardeilla ja voivat vaatia matriisivaikutusten huomioimista.

Sovellukset kattavat kasvi- ja leväfysiologian sekä ympäristömonitoroinnin pigmenttien avulla, elintarvikkeiden ja juomien väri- ja laatuvalvonta sekä kosmetiikan ja rakennusmateriaalien värinhallinta. Lisäksi pigmenttien pitoisuudet antavat viitteitä fotosynteesin tasapainosta ja pigmenttikasvun tilasta.

Haasteita ovat näytteenvalmistelu, pigmenttien hajoaminen ja spektrin päällekkäisyydet, jotka voivat hankaloittaa erottelua ja kvantitatiivista tulosta. Kalibrointi, standardit ja sekä toistettavuuden arviointi parantavat luotettavuutta.

Katso myös pigmentti, spektroskopia ja kromatografia.