Pienikasvuisuuden

Pienikasvuisuus, eli lyhytkasvuisuus, viittaa yleisesti huomattavasti normaalia lyhyempään pituuteen. Se ei ole itsenäinen sairaus, vaan pikemminkin oire, joka voi johtua lukuisista eri syistä. Yleisin pienikasvuisuuden syy on perinnöllinen. Jos vanhemmat ovat lyhyitä, myös lapsi voi jäädä lyhyemmäksi. Toinen yleinen syy on kasvuhormonin puutos, jossa aivolisäke ei tuota riittävästi kasvuhormonia. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta voi hidastaa kasvua.

Luuston ja ruston kehityshäiriöt, kuten akondroplasia, ovat yleisiä geneettisiä syitä pienikasvuisuuteen. Näissä tiloissa luusto ei kasva normaalisti, mikä johtaa lyhyisiin raajoihin ja tyypilliseen ulkonäköön. Krooniset sairaudet, kuten munuais- tai sydänsairaudet, sekä pitkittynyt aliravitsemus voivat myös vaikuttaa lapsen kasvuun ja johtaa pienikasvuisuuteen. Jotkin syndroomat, kuten Downin syndrooma, liittyvät usein lyhyempään kasvuun.

Diagnoosi perustuu yleensä pituuden seurantaan ja kasvuviivaan. Lisätutkimuksiin kuuluvat verikokeet hormonitasojen ja muiden mahdollisten syiden selvittämiseksi, luuston röntgenkuvat kasvulevyjen tilan arvioimiseksi sekä tarvittaessa geneettiset testit. Hoidon tavoitteena on puuttua perussyyhyn. Esimerkiksi kasvuhormonin puutetta voidaan hoitaa kasvuhormonikorvaushoidolla. Luuston ja ruston kehityshäiriöiden hoito on usein oireenmukaista, ja niihin liittyy usein myös muita terveysongelmia. Varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito ovat tärkeitä lapsen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.