Perusvokaaleja

Perusvokaaleja tarkoittaa suomen kielen kahdeksaa päävokaalia: a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Näillä vokaaleilla on keskeinen asema sekä äänneopissa että sananmuodostuksessa, ja ne muodostavat kielellisen vokaalijärjestelmän, johon liittyy muun muassa pituus ja vokaaliharmonia.

Vokaalit voidaan luokitella sekä vokaalivartalon että ääntämisen ominaisuuksien mukaan. Suomen vokaaleilla on back- ja front-ryhmät sekä neutraalit vokaalit. Back-vokaaleiksi katsotaan a, o ja u, front-vokaaleiksi ä, y ja ö, ja neutraalit vokaalit i ja e voivat esiintyä kummassakin ryhmässä ilman harmonian rajoituksia. Tämä jako vaikuttaa muun muassa sanavartaloihin ja liitteisiin, joiden tunnusmerkit mukautuvat vokaaleihin harmonian mukaan.

Vokaaleilla on myös pituusero, joka on foneminen. Lyhyet ja pitkät vokaalit voivat merkitä erilaista sanaa tai sanan osan merkitys erilaisten kontekstien mukaan. Pitkä vokaali kirjoitetaan usein kaksinkertaisena kirjoitusasussa (esim. maa, kuu, ääni). Pituus voi esiintyä kaikissa perusvokaaleissa.

Vokaaliharmonia tarkoittaa, että sanan sisäiset liitteet ja suffixit sopeutuvat vokaalien luokkaan. Jos sanan perusvokaaleissa on back-vokaaleja, liitteissä käytetään yleensä back-muotoja (esim. -ssa/-lla). Front-vokaalit johtavat front-muotoisiin liitteisiin (esim. -ssä/-llä). Neutraalit i ja e eivät rajoita harmonian toteutumista.

Perusvokaaleilla on sekä fonologinen että morfologinen rooli, ja niiden oikeaoppinen hallinta on keskeistä suomen kielen oikeinkirjoituksessa ja sananmuodostuksessa.