Perusvoimalaitokset

Perusvoimalaitokset ovat sähköntuotantolaitoksia, joiden tehtävänä on tuottaa verkon peruskuormaa mahdollisimman tasaisella tuotannolla ja luotettavasti vastata alhaisimpiin ja jatkuviin sähköntarpeisiin. Niillä on yleensä suuri kapasiteetti ja korkea kapasiteettikerroin, mikä tarkoittaa, että ne voivat tuottaa suurimman osan ajasta. Huoltoseisokit pyritään ajoittamaan siten, ettei ne heikennä verkon perusvarmuutta.

Tyypillisiä perusvoimaloita ovat ydinvoimalat, suurten vesivoimalaitosten sekä joissakin tapauksissa kivihiili- tai kaasukohtaiset voimalaitokset. Ydinvoima ja vesivoima ovat tavallisesti edustavimmat perusvoimalat, koska niiden polttoainekustannukset ovat vakaat ja tuotantoa voidaan pitää jatkuvana pitkän ajan. Fossiiliset voimalat voivat toimia perus- tai varmistus- tehtävissä riippuen polttoaineen saatavuudesta, kustannuksista ja päästöpolitiikasta.

Roolinsa suhteen perusvoimalaitokset ovat keskeisiä, kun sähköjärjestelmässä lisäännytään uusiutuvien tuotantoa, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa, jotka ovat epävarmoja ja vaihtelevia. Perusvoimalat tarjoavat vakaata taustatuotantoa ja auttavat säätövoiman sekä reserveiden tarvetta täyttämään.

Suomessa perusvoimanlähteiden päärooli on ollut suurikokoisilla ydinvoimalaitoksilla (kuten Olkiluoto ja Loviisa) sekä suurilla vesivoimalaitoksilla. Näiden lisäksi maamme koetaan hyödyntävän fossiilisten polttoaineiden perus- tai säätötehtäviä etenkin, kun poliittiset ja ympäristötekijät huomioidaan.