Perustutkimus

Perustutkimus tarkoittaa tieteellistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on lisätä perustavaa laatua olevaa tietoa ja ymmärrystä luonnonilmiöistä, yhteiskunnasta tai tieteellisistä konsepteista ilman välitöntä, suunnattua hyödyntämistavoitetta. Se on usein sekä teoreettista että menetelmien kehittämiseen tähtyvää tutkimusta, jossa tavoitteena on uusia malleja, teorioita ja tietämystä, ei käytännön ratkaisuja tiettyihin ongelmiin.

Perustutkimus eroaa soveltavasta tutkimuksesta ja kehitystyöstä: soveltava tutkimus keskittyy tiedon siirtämiseen käytäntöön ja ongelmanratkaisuun, kun taas kehitys (R&D) tähtää uusien tuotteiden tai prosessien luomiseen ja kaupallistamiseen. Perustutkimus voi tuottaa myöhemmin sovelluksia, mutta sen arvo aiempaa on tiedon laajentamisessa ja uudenlaisten ilmiöiden ymmärtämisessä.

Tutkimuspolitiikassa perustutkimuksella on keskeinen rooli sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Rahoituslähteitä ovat julkinen rahoitus, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset sekä EU-ohjelmat. OECD:n Frascati-manuaalin luokituksissa perustutkimus on oma luokkansa, erillään soveltavasta tutkimuksesta ja kehitystyöstä.

Arvioinnissa perustutkimuksen vaikutuksia mittaavat usein tieteelliset julkaisut ja vaikutus tiedeyhteisössä; käytännön vaikutukset voivat ilmetä pitkällä aikavälillä. Perustutkimus on olennainen osa tieteellistä ekosysteemiä, joka laajentaa ymmärrystä maailmasta ja mahdollistaa myöhemmät innovaatiot.