Perustietokantamallit

Perustietokantamallit ovat abstraktioita, jotka kuvaavat, miten tietoa järjestetään ja käsitellään tietokannassa. Ne tarjoavat rakenteen, jonka avulla voidaan tallentaa, hakea ja manipuloida tietoa tehokkaasti. Yleisimpiä perustietokantamalleja ovat relaatiomalli, verkkotietokantamalli ja hierarkkinen tietokantamalli.

Relaatiomalli on yleisin ja laajimmin käytetty tietokantamalli. Siinä tieto järjestetään taulukkoihin, joita kutsutaan relaatioiksi. Jokainen taulukko koostuu riveistä (tuplista) ja sarakkeista (attribuuteista). Taulukoiden väliset suhteet määritellään avainten avulla. Esimerkiksi asiakastaulukossa voi olla sarake asiakas_id, joka viittaa tilaukset-taulukon asiakas_id-sarakkeeseen, luoden yhteyden asiakkaan ja hänen tilaustensa välille.

Verkkotietokantamalli edeltää relaatiomallia ja perustuu graafiteoriaan. Tiedot esitetään solmuina, ja niiden väliset suhteet esitetään linkkeinä eli kaarina. Tämä malli mahdollistaa monimutkaisten suhteiden ilmaisemisen, mutta sen hallinta voi olla haastavampaa kuin relaatiomallin.

Hierarkkinen tietokantamalli järjestää tiedot puurakenteeseen, jossa on yksi juurisolmu ja sen alla lapsisolmuja. Jokaisella lapsisolmulla on vain yksi vanhempi. Tämä malli soveltuu tilanteisiin, joissa tiedon luonnollinen järjestys on hierarkkinen, kuten tiedostojärjestelmissä.

Tietokantamallin valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista ja tiedon luonteesta. Relaatiomalli on monipuolinen ja sopii useimpiin yleiskäyttöisiin tietokantatarpeisiin, kun taas muut mallit voivat tarjota etuja tietyissä erikoistapauksissa.