relaatiomallin

Relaatiomallin (relaatiotietokantamallin) käsite kuvaa tiedon järjestämistä relaationaalisina tauluina. Siinä tiedot jaetaan entiteetteihin, joita mallissa edustaa relaatiot, ja kunkin relaation rivit vastaavat yksittäisiä ilmentymiä. Jokaisella relaatiolla on attribuutilista sarakkeet, joiden arvojen on oltava samoja tietotyyppejä. Relaatiomallin ytimessä on idea, että tiedot voidaan esittää loogisesti puhtaasti ja relaatiokohtaisesti, mikä mahdollistaa tehokkaan kyselyn ja eheyttämisen.

Relaatiomallin keskeisiä käsitteitä ovat relaatiot, attribuutit, avaimet ja rajoitteet. Jokaisella relaatiolla on pääavain, joka yksilöi rivin, sekä mahdollisia vierasavaimia, jotka muodostavat viittauksia toisiin relaatiioihin. Rajoitteita ovat esimerkiksi referatiivinen eheys ja entiteettien yksilöllisyys. Relaatioiden järjestelmässä tiedot voidaan yhdistää kyselyillä ja operaatioilla, kuten valinnalla (suodatus), projekoinnilla (sarakkeiden valinta), yhdistelmällä (join), sekä yhteenlaskuilla ja erotteluilla. Näiden operaatiot muodostavat relaatiogareen.

Relaatiomalli on teoreettinen perusta singaavassa käytössä olevaan SQL-kieleen ja monien suhteellisten tietokantojen toteutukseen. Suunnittelussa käytetään usein ER-mallia (entiteetti- ja suhdemalli) ja sen jälkeen sovitetaan malli relaatiokoossa normalisoinnin kautta eheydellisten rakenteiden saavuttamiseksi.

Relaatiomallin vahvuuksia ovat looginen yksinkertaisuus, tietojen eheys ja kyselyjen joustavuus, kun taas rajoituksia voivat olla suorituskykyhaasteet suurissa ja monimutkaisissa järjestelmissä sekä rakenteiden jäykkyys, mikä vaihtelee käyttötapauksen mukaan.