Perusteiltaankäytön

Perusteiltaankäytön on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan lähestymistapaa, jossa ilmiön käyttö tai soveltaminen rakennetaan ensisijaisesti sen perustavanlaatuisista, yleisimmistä käyttötavoista. Sellaista näkökulmaa käytetään usein kielitieteellisessä, kasvatustieteellisessä ja käytäntöjä koskevassa keskustelussa.

Termiä ei pidä ymmärtää teknisenä termiä, vaan se on kuvaileva ilmaus, jolla viitataan käytön lähtökohtaan. Se korostaa perusominaisuuksia ja yleisiä konteksteja ennemminkin kuin erikoistuneita tai poikkeuksellisia tapauksia.

Käyttöalueet ovat kielitiede ja kielenopetus, jotka korostavat sanojen perusmerkityksiä ja yleisiä kontekstisidonnaisuuksia; kasvatustiede keskittyy oppimisen alkeisiin ja perusmenetelmien vahvistamiseen; sekä käytäntö- ja politiikkatutkimus, jotka hyödyntävät peruslähtökohtia ohjeistuksissa ja päätöksenteossa.

Esimerkkinä: opetuksessa perusteiltaankäytön lähestymistapa voi aloittaa opittavien käsitteiden sanaston yleisistä merkityksistä ja arkipäiväisistä konteksteista ennen harvinaisempia sävyjä tai erikoistuneita käyttötapoja.

Rajoitteet: termi on epäyhtenäinen ja sen käyttö vaihtelee lähteittäin. Se saattaa sekoittua muihin ilmaisuihin, kuten "peruskäyttö" tai "perusteellinen käytäntö".

Yhteenvetona perusteiltaankäytön viittaa pyrkimykseen tarkastella ilmiötä sen yleisimmistä, perustavanlaatuisista käyttötavoista, samalla pyritään selkeyteen ja saavutettavuuteen.