Perusmuotissaan

Perusmuotissaan viittaa suomen kielen taivutuksen perusmuotoihin, jotka muodostavat taivutuksen pohjan. Perusmuotoja ovat pääasiassa substantiivien, adjektiivien, pronomien ja verbin perusmuodot, jotka toimivat lähtökohtana muiden taivutusmuotojen muodostamisessa. Perusmuoto on yleensä yksikön nominatiivi (substantiivit ja adjektiivit) tai verbin infinitiivi (verbit).

Substantiivien perusmuoto on yksikön nominatiivimuoto, joka ilmaisee sanan nimityksen ilman lisämerkityksiä. Esimerkiksi sanan "kirja" perusmuoto on "kirja" (yksikön nominatiivi), ja siitä muodostetaan muut taivutusmuodot, kuten genetiivi ("kirjan"), akkusatiivi ("kirjan") tai monikko ("kirjat"). Perusmuoto toimii myös sanakirjan määritelmässä ja on usein ensimmäinen muoto, johon tutustutaan oppikirjoissa.

Adjektiivien perusmuoto on yksikön nominatiivimuoto neutrin sijamuodossa, joka ilmaisee ominaisuuden ilman vertailua tai taivutusta. Esimerkiksi adjektiivin "iso" perusmuoto on "iso" (yksikön nominatiivi neutri), ja siitä muodostetaan muut taivutusmuodot, kuten vertailumuodot ("isompi", "isin") tai taivutusmuodot ("isoa", "isot").

Verbin perusmuoto on infinitiivi, joka ilmaisee toiminnan ilman aikamuotoja tai persoonamuotoja. Esimerkiksi verbin "syödä" perusmuoto on "syödä", ja siitä muodostetaan muut taivutusmuodot, kuten preesens ("syön", "syöt") tai imperfekti ("söin", "söit").

Perusmuotoja käytetään myös kieliopin opetuksessa ja kieltenoppimisessa, sillä ne toimivat perustana muiden taivutusmuotojen ymmärtämiselle. Perusmuotoja on helppo muistaa ja niitä käytetään usein viittaamaan sanoihin ilman taivutusta, esimerkiksi sanakirjoissa tai tietokoneohjelmistoissa.