Peruslähteet

Peruslähteet ovat alkuperäisiä lähteitä, jotka dokumentoivat ilmiön tai tapahtuman sellaisenaan, kuten se on koettu tai luotu alun perin. Ne tarjoavat ensimmäisen käden näytön tutkimukselle ilman tulkintoja ja toimivat keskeisenä perustana tieteelliselle ja historialliseen selontekoon.

Esimerkkejä peruslähteistä ovat historiallisessa tutkimuksessa kirjeet, päiväkirjat, viranomaisasiakirjat, pöytäkirjat, kartat, valokuvat sekä äänitteet. Luonnontieteissä ja muissa tieteenaloissa peruslähteisiin kuuluvat alkuperäinen havaintodata, kokeiden tulokset, mittaustiedot sekä alkuperäiset tutkimusjulkaisut. Kulttuuriperinnössä artefaktit, taideteokset sekä äänitteet ja digitaaliset tallenteet voivat toimia peruslähteinä.

Peruslähteet eroavat toissijaisista tai kolmannen käden lähteistä, jotka tulkitsevat, referoivat tai yhteenvetävät ensisijaisia lähteitä. Tutkimuksessa käytetään usein sekä perus- että toissijaisia lähteitä, mutta peruslähteet tarjoavat suoran pääsyn alkuperäiseen materiaaliin.

Arviointi on keskeistä: kannattaa tarkistaa lähteen aitous, alkuperä ja kirjoittajan motiivit sekä konteksti. Lisäksi on huomioitava mahdollinen puolueellisuus, aikakauden kieli- ja kulttuurinen tausta sekä lähteen fragmentaarisuus.

Saanti ja käyttö: peruslähteitä löytyy arkistoista, kirjastoista, museoista sekä digitaalisista kokoelmista. Käyttöön liittyvät tekijänoikeudet, lisenssit sekä mahdolliset tutkimuskäyttörajoitukset on selvitettävä ennen työn aloittamista.