Peruskoodia

Peruskoodia tarkoittaa ohjelmistokehityksessä ohjelmiston perustavaa laatua olevaa lähdekoodia, joka mahdollistaa ohjelman toimintakyvyn ja muodostaa sen keskeisen ytimen. Se kattaa usein pääohjelman kulun, tietorakenteet, perustason algoritmit sekä rajapinnat ulkopuolisiin kirjastoihin ja järjestelmiin. Tällaisen koodin tavoitteena on olla luettavaa, helposti ylläpidettävää ja laajennettavissa, jotta lisätoiminnot voidaan lisätä ilman että perusta rikkoutuu.

Käytännössä peruskoodia korostetaan opetuksessa ja aloittavien projektien alussa. Keskitytään kielen perussyntaksiin, muuttujien käyttöön, silmukoihin, ehtolauseisiin, funktioihin ja pieniin luokkiin. Esimerkkikoodi toimii ponnahduslaudana, josta oppijat näkevät, miten rakenteet liittyvät toisiinsa.

Peruskoodin ja sovelluslogiikan sekä käyttöliittymän koodin välinen raja voi joskus olla epäselvä, mutta yleisesti peruskoodi kuvaa ytimeä ja toimintalogiikkaa ilman laajaa UI-säätöä tai suuria laajennuksia. Se kannattaa pitää modulaarisena ja testattavana, ja se toimii pohjana lisätoiminnoille.

Termi on käytännössä kuvaileva eikä muodollinen standardi; sen tarkka merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan.