Peruskoodin

Peruskoodin (peruskoodi) käsite viittaa ohjelmistoprojektin ydinkoodiin: siihen osaan lähdekoodia, joka muodostaa toimivan ohjelman perustan. Se sisältää yleensä sovelluksen käynnistyspaikan, ydinlogiikan sekä keskeiset tiedonmallit ja rajapinnat. Termiä käytetään kuvaamaan sitä pientä, kevyehköä ja riittävän vakaata koodin kokonaisuutta, jonka päälle muut ominaisuudet ja moduulit rakentuvat.

Peruskoodi on yleensä minimalisoi ja hyvin määritelty, jotta sitä on helppo testata ja käyttää eri ympäristöissä. Siihen liittyy usein rajapinnat, riippuvuuksien vähentäminen sekä dokumentaatio, jolla varmistetaan, että muut kehittäjät ymmärtävät sen rakenteen ja tarkoituksen. Se eroaa usein boilerplate-koodista, joka on yleistä scaffoldingia ja toistuvaa rakenteellista koodia. Peruskoodi keskittyy olennaiseen toiminnallisuuteen.

Kehityksessä peruskoodi luodaan projektin alkuvaiheessa tai siitä erottamalla kokeilusta, ja sitä ylläpidetään ja täydennetään koodin laajentuessa. Hyvä peruskoodi on modulaarinen, selkeärajainen ja testattu riittävästi, jotta refaktorointi tai uusien ominaisuuksien lisääminen ei aiheuta epäonnistumisia koko järjestelmässä.

Esimerkkeinä voisi olla web-sovelluksen ydinpalvelut, kuten reititys, autentikointi ja keskeinen liiketoimintalogiikka, tai kirjaston julkinen API sekä sen virheenkäsittely. Peruskoodin hallinta on keskeistä projektin laadun ja kehityksen nopeuden kannalta.