Pelilautatyyppi

Pelilautatyyppi viittaa pelilautojen erilaisten rakennusten ja järjestelyjen luokitteluun pöytä- ja lautapelien yhteydessä. Termi tunnistaa, miten lautaa käytetään pelaamisen aikana sekä millaisia tilallisia suhteita ja vuorovaikutustilanteita lauta mahdollistaa. Pelilautatyyppi on työkalu pelisuunnittelussa, jolla kuvataan pelaajien toimintojen paikkasidonnaisuutta ja visuaalista luettavuutta.

Pelilautoja voidaan luokitella geometrian, koon, modulaarisuuden ja pinnan suunnittelun mukaan. Geometrialtaan yleisimpiä ovat ruudukot, kuten neliö- ja kuusikulmaiset verkot, sekä vapaamuotoinen kartta. Modulaariset laudat koostuvat erillisistä paloista tai tileistä, joista pelin maailmaan muodostuu pelaamisen edetessä. Lisäksi on kartta- tai aluelautoja sekä abstrakteja lautoja, joissa pelaaminen perustuu symboliikkaan eikä karttamaahan. Yhteistä näille on, että lauta määrittää liikettä, alueiden hallintaa, resurssien keräystä ja vuorovaikutusta pelaajien välillä.

Pelilautatyypin suunnittelussa huomioidaan lukuisia tekijöitä: selkeys ja luettavuus, kontrasti ja ikonografia, materiaalit ja kestävyys, oikea koko ja kannettavuus sekä skaalautuvuus ja tasapainon hallinta. Hyvä pelilautatekstuuri tukee pelikokemusta ilman liiallista monimutkaisuutta ja huomioi erilaisten pelaajien tarpeet, esimerkiksi värisokeuden huomioimisen.

Fyysisen laudan lisäksi pelilautatyyppi näkyy digitaalisissa ja hybridisissa versioissa, jolloin laudan keskeiset ideat esitetään virtuaalisesti tai moduulit kootaan ohjelmallisesti samaan vaikutelmaan. Pelilautatyypeistä ymmärtäminen auttaa sekä pelaajia että pelisuunnittelijoita hahmottamaan tilallisesta rakenteesta seuraavia pelin vuorovaikutuksia ja tasapainoa.