Passivointimenetelmät
Passivointimenetelmät ovat metallien pinnalle muodostettavia tai vahvistettavia suojakerroksia, jotka hidastavat korroosiota ja vähentävät pinnan reaktiivisuutta. Passivointi voi olla luonnollisesti tapahtuva tila tai tarkoituksellinen prosessi, jossa muodostetaan kontrolloitu oksidi- tai hydroxiderkko. Menetelmät ovat keskeisiä ruostumattoman teräksen, alumiinin, titaanin ja muiden metalliseosten pinnan suojaamisessa sekä lääkinnällisissä implanteissa että rakennus- ja teollisuuskäytössä.
- Kemiallinen passivointi: käytetään usein ruostumattomassa teräksessä, jolloin poistetaan epäpuhtaudet ja rikkoontunut pinta sekä muodostuu kromiiniperustainen oksidikerros.
- Elektrokemiallinen passivointi: anodinen passivointi muodostaa kontrolloidun suojaavan kerroksen sähköällä ohjatulla hapettumisella liuoksessa. Tämä parantaa kerroksen yhtenäisyyttä
- Anodointi ja oksidikerroksen hallittu muodostuminen: erityisesti alumiinilla ja titaanilla käytetty prosessi, jossa elektrolyyttin avulla muodostetaan paksumpi
- Plasmapohjainen passivointi: plasmaprosessit, kuten plasma-eli nitrodia, voivat luoda kiinteän oksidikerroksen tai nitridikerroksen rakenteeltaan tiiviin pinnan suojaamaan
- Yhdistelmät ja jälkikäsittelyt: usein passivointi tehdään puhdistuksen ja mahdollisen mekaanisen viimeistelyn jälkeen, ja tuloksia varmistetaan testauksella
Passivointimenetelmillä parannetaan korroosionestoa sekä pinnan puhdistettavuutta ja biokemiallista yhteensopivuutta. Valinta riippuu materiaalista, ympäristöstä ja vaaditusta kestosta.