Passivoinnilla

Passivoinnilla tarkoitetaan suomen kielen passiivia eli lausetyyppiä, jossa tekijä (agentti) jätetään usein mainitsematta tai sen ilmaiseminen on epäselvää. Passiivin keskeinen tehtävä on siirtää lauseen painopiste toimintaan tai sen kohteeseen ja vähentää aktorin tarvetta. Tämä on yleinen keino sekä virallisessa että arkipäiväisessä kielenkäytössä, ja sitä käytetään esimerkiksi yleisten tosiasioiden, ohjeiden ja tieteellisten tekstien ilmaisussa.

Passiivin muodostuminen voidaan jakaa pääpiirteittäin finiteihin ja non-finiteihin muotoihin. Finite passiiviin kuuluvat nykyinen (esimerkiksi "Tätä käytetään usein."), mennyt ("Tätä käytettiin usein.") ja perfektin kaltainen muoto ("Tätä on käytetty usein."). Näissä lauseissa agentti on usein jätetty pois, ja toiminta nähdään yleisenä ilmiönä. Non-finite passiivin osalta käytetään passiivisia participiippeja kuten "käytetty" tai "tehty" adjektiivimaisina, esimerkiksi "käytetty ohje" tai "tehty tehtävä", joita voidaan käyttää substantiivin kanssa kuvaamaan tulosta tai tilaa.

Passiivin erityinen ulottuvuus liittyy myös sen ilmaisemiseen ilman suoraa tekijää. Agentin mahdollinen ilmaiseminen tapahtuu usein tarkentavilla ilmauksilla, esimerkiksi "toimesta" tai "tekijän mukaan" -fraasein, jos agenttia halutaan kuitenkin täsmentää.

Käyttötilanteet ja vivahteet: passiivi antaa lauseelle yleisemmän, neutraalimman tai muodollisemman sävyn. Sillä voidaan välttää henkilökohtaista huomauttamista, antaa ohjeita tai kuvailla tapahtumia yleisellä tasolla. Passiivia käytetään sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä, mutta sen käyttöaste ja tuotteen tyyli voivat vaihdella kontekstin mukaan.