Parivertailuissa

Parivertailuissa tarkoitetaan tilastollista lähestymistapaa, jossa useita vaihtoehtoja tai hoitomuotoja verrataan pareittain toisiinsa. Tätä käytetään usein kokeellisissa ja havainnoivissa tutkimuksissa, joissa halutaan selvittää, mitkä kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta eroaa tilastollisesti merkittävästi tai millainen vaikutus kussakin parissa on.

Tilastolliset testit vaihtelevat riippuen datan luonteesta. Parillisille mittauksille sopii usein paritettu t-testi (paired samples t-test) tai sen ei-parametrinen vastine Wilcoxonin signed-rank -testi. Jos data on kaksiluokkainen tulos, voidaan käyttää McNemarin testiä. Monimutkaisemmissa asetelmissa voivat olla käytössä esimerkiksi toistetut mittaukset -mallintaminen tai poistettujen arvojen käsittely, sekä efektikokoarviot kuten Cohenin d.

Monien parien samanaikainen testaaminen johtaa useiden vertausten ongelmaan: virheellisen positiivisen löydön riski kasvaa. Tällöin käytetään korjausmenetelmiä, kuten Bonferroni-, Holm-, Hochberg- tai Benjamini–Hochberg -menettelyä, jotta perhekohtainen (familywise) tai valikoitun virheen hallinta säilyy. Suunnitellut vertailut voidaan esittää etukäteen (a priori), kun taas post hoc -vertailut tehdään tutkimuksen lopussa käytettävien merkkijärjestelmien tai suunnittelun perusteella.

Parivertailut voivat olla osa suurempaa analyysia, kuten ANOVA:ta tai toistettujen mittausten MANOVA:ta, jotka tarjoavat vaihtoehtoja kontrolloidumpaan virheteriäviin. Raportoinnissa korostetaan sekä p-arvoja että vaikutus kokoja ja luottamusvälejä, jotta tulokset ovat tulkittavissa käytännössä. Parivertailut eivät itsessään osoita syy-seuraussuhteita; ne ovat työkaluja erojen kartoittamiseen useammassa vaihtoehdossa.