Pankkitoiminnan

Pankkitoiminta tarkoittaa pankkien ja muiden rahoituslaitosten harjoittamaa rahoituspalvelujen kokonaisuutta, jolla vastaanotetaan talletuksia, myönnetään luottoja, sekä toteutetaan maksupalveluita ja rahansiirtoja. Toiminta luo talouden likviditeetin, mahdollistaa säästämisen ja rahoittaa investointeja sekä yritysten että kotitalouksien tasolla.

Peruslajit toiminnassa ovat talletusten vastaanotto ja erilaisten luottojen myöntäminen yksityisille ja liiketoiminnalle. Maksupalvelut, rahansiirrot sekä kortti- ja verkkopalvelut muodostavat päivittäisen maksujärjestelmän infrastruktuurin. Pankit hoitavat myös arvopapereita, varainhoitoa ja säilytyspalveluita sekä tarjoavat neuvontaa pääomamarkkinoilla, yritysrahoituksessa ja sijoitustoiminnoissa.

Regulaatio ja valvonta: Pankkitoimintaa valvovat kansallisella tasolla Finanssivalvonta sekä eurooppalaisissa asioissa Euroopan keskuspankki osana pankkivalvontaa. Kansainväliset sääntelykehykset, kuten Basel III, määrittävät pääomavaatimukset, likviditeettiongelmien hallinnan sekä riskien mittaamisen. KYC- ja AML-velvoitteet sekä kuluttajansuojan säädökset ohjaavat asiakasrajapinnan toimintaa.

Riski ja hallinto: Pankkitoimintaan liittyy useita riskejä, kuten luottoriskit, likviditeettiriski, markkinariski sekä operatiiviset riskit. Näihin vastataan riskienhallinnalla, sisäisellä valvonnalla, sisäisellä tarkastuksella ja asianmukaisella johtamisella sekä sen tuella.

Rooli ja kehitys: Pankit välittävät säästöt investointeihin, tukevat maksujen infrastruktuuria ja vaikuttavat rahapolitiikan välittymiseen. Digitalisaatio ja fintech-yhteistyö muokkaavat pankkitoimintaa, parantavat asiakaspalvelua ja kyberturvallisuutta.