Pankkilainointi

Pankkilainointi on rahalainojen myöntämistä yksityishenkilöille ja yrityksille rahoituksen hankkimiseksi. Yleisimmät lainatyypit ovat asuntolainat, kulutusluotot, yrityslainat sekä projektorahoitus. Lainaa myöntävä pankki arvioi hakijan takaisinmaksukyvyn ja lainariskin sekä käyttää vakuuksia tai takaajia riskin hallitsemiseksi.

Hakemusvaiheessa lainanhakija toimittaa tiedot tuloistaan, menoistaan, velvoitteistaan ja mahdollisista luottotiedoistaan sekä vakuuksista. Pankki suorittaa luottoriskin analyysin ja päättää lainan ehdoista. Lainaehtoja määrittävät takaisinmaksuaika, korko, kulut ja vakuusvaatimukset. Osa lainoista on vakuudellisia ja osa vakuudettomia; vakuudettomien korot ovat usein korkeampia ja riskit suurempia. Laina voidaan järjestellä esimerkiksi tasalyhennys- tai annuiteettijärjestelmällä.

Sääntely ja valvonta Suomessa perustuvat sekä kansallisiin että eurooppalaisiin säädöksiin. Finanssivalvonta valvoo pankkien toimia ja luotonantoa osana rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamista, ja suuremmat pankit ovat osallisina eurooppalaisessa valvonnassa. Basel III -vaatimukset koskevat pankkien pääomaa ja riskinottokykyä.

Pankkilainoinnilla on keskeinen rooli taloudessa: se mahdollistaa asuntovarallisuuden kasvun, yritysten investoinnit sekä kulutuksen rahoittamisen. Lainatarjonta ja korot reagoivat talouden suhdannevaihteluihin sekä rahapolitiikan muutoksiin.