Palvelukerrosten

Palvelukerrosten tarkoituksena on ohjelmistoarkkitehtuurissa kapseloida liiketoimintalogiikka ja tarjota selkeät palvelukäyttöliittymät ulkoisille ja sisäisille sidosryhmille. Se toimii sillan tavoin liiketoimintamallin ja esitystason välillä: koordinoi käyttötapausten toteuttamisen, kutsuu domain-objekteja ja ohjaa tietovarastojen sekä muiden taustajärjestelmien kutsuja.

Rakenne ja suhde muihin kerroksiin: Palvelukerros sijaitsee tyypillisesti esitystason (käyttöliittymä) ja domain-kerroksen välillä. Domain-kerros säilyttää liiketoimintalogiikan ja säännöt, kun taas palvelukerros tarjoaa rajapinnat, jotka koordinoivat näiden objektien käyttöä ja vastaavat API-sopimuksista. Palvelukerros voi tarjota REST- tai gRPC-rajapintoja sekä käyttää DTO-ittia tiedonsiirrossa.

Esimerkki: verkkokaupan tilausjärjestelmä. Palvelukerros vastaanottaa tilauspyynnön, validoi syötteet, koordinoi tilausten, maksujen ja varaston hallinnan domain-objektien välillä sekä palauttaa toimeenpanon tuloksen asiakasrajapinnalle.

Hyödyt ja riskit: Palvelukerroksen avulla eriytyy käyttöliittymät liiketoimintalogiikasta, mikä parantaa testattavuutta, uudelleenkäyttöä ja joustavuutta. Riskit liittyvät liian pass-thru-tyyppiseen kerrokseen, jolloin liiketoimintalogiikka leviää kerrosten välissä. Hyvä käytäntö on, että palvelukerros orkestroi ja valvoo liiketoiminnalliset säännöt eikä yksinkertaisesti delegoi ne domain-objekteille.

Toteutus: yleisiä lähestymistapoja ovat sovelluspalvelut (application services) tai palvelu-fasade. Käytetään DTO-tietoja ja rajapintojen versionointia sekä pidetään riippuvuudet selkeinä. Yhteydet ja transaktiot on suunniteltava huolellisesti.

Katso myös: layered architecture, domain-driven design, service-oriented architecture, API gateway.