Palvelevuus

Palvelevuus on suomenkielinen termi, joka kuvaa taipumusta palvella tai olla auttavainen, sopeutuva ja toisia kohtaan alistuva. Se voi viitata sekä yksilön henkilökohtaisiin piirteisiin että organisaation kulttuuriin tai ammattiryhmän roolivaatimuksiin, joissa asiakaspalvelu, yhteistyö ja toisten tarpeiden huomioiminen ovat keskeisiä. Palvelevuus voi ilmetä positiivisesti, esimerkiksi asiakkaiden palvelemisessa ja palveluasenteen ilmentämisessä, tai negatiivisesti, jos yksilö asettuu liiankin alisteiseksi ja unohtaa omat rajansa.

Sana muodostuu verbistä palvella ("to serve") ja -uus-sivuliitteestä, joka muodostaa abstraktin noun. Palvelevuutta käytetään sekä arkikielessä että tieteellisessä ja ammatillisessa keskustelussa kuvaamaan palveluhenkisyyden tai toisten auttamisen kaltaista luonteenpiirrettä. Sillä on sekä myönteisiä että kriittisiä konnotaatioita: se voi ilmentää hyviä vuorovaikutustaitoja ja asiakaspalvelutaitoja, mutta liiallisena se voi merkitä itsensä uhraamista, gebäen toiminnan rajoittamista tai rajojen puutetta.

Käyttöyhteyksiä on useita: työelämässä palvelevuus viittaa usein palveluhenkisyyteen, tiimityöhön ja asiakkaiden huomioimiseen. Psykologisessa ja organisatorisessa tutkimuksessa palvelevuutta voidaan tarkastella osana sosiaalisia temperamentteja, ei-muutoksia ja johtamis- sekä alais-suhteiden dynamiikkaa. Kulttuurisidonnaisuus vaikuttaa siihen, millaisena palvelevuus nähdään; jotkut kontekstit arvostavat korkeaa palvelevuutta, toiset painottavat itsensä ilmaisemista ja rajojen asettamista.

Lisätietoja: palvelevuus liittyy palveluhenkisyyteen, altruismeihin ja kommunikaation arvoihin; siihen liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi palvelualtisuus ja alistuvuus.