Palkkatasojen

Palkkatasot ovat organisaatioiden käyttämä tapa määritellä ja järjestää palkkausta. Ne muodostavat palkkausjärjestelmän ytimen: jokaiselle tehtävälle sijoitetaan tietty palkkataso tai palkkaryhmä, jonka perusteella määräytyy tehtävän peruspalkka. Palkkatasojen sijoittelussa käytetään työarvon kriteerejä, kuten koulutusvaatimuksia, työkokemusta, vastuuta, tehtävien monimutkaisuutta sekä päätöksentekokykyä.

Usein palkkatasot määritellään sovittujen ehtojen mukaan kollektiivisissa sopimuksissa. Julkisella sektorilla palkkatasot ja niihin liittyvät ryhmät sekä päivityssäännöt ovat usein määriteltyjä valtakunnallisissa tai sektorikohtaisissa työehtosopimuksissa; yksityisellä sektorilla järjestelmät voivat olla joustavampia, mutta ne pohjautuvat usein markkinakysyntään ja oikeudenmukaisuuteen.

Käytännössä palkkatasoja käytetään sekä peruspalkan että mahdollisten korotusten ja lisien määrittämisessä. Yleensä työntekijä voi edetä palkkatasosta toiseen tehtävänmuutoksen tai osaamisen kehittymisen myötä; lisäksi palkan korotukset voivat määräytyä vuosittain sovittujen korotusten ja inflaation mukaan.

Palkkatasojen tarkoituksena on tukea oikeudenmukaisuutta, läpinäkyvyyttä ja budjetoitavuutta sekä tarjota selkeä urakehitys. Kritiikkiä kohdistuu siihen, että liian jäykät järjestelmät voivat rajoittaa yksilöllistä palkkakehitystä, minkä vuoksi järjestelmiä päivitetään säännöllisesti ja markkinaperusteisuus säilytetään.

Katso myös palkkaluokka, palkkaryhmä ja työehtosopimus.