Paleltumisriskistä

Paleltumisriskistä tarkoittaa tilannetta, jossa henkilön altistuminen kylmälle, tuulelle ja mahdollisesti kosteudelle lisää paleltumien kehittymisen todennäköisyyttä. Paleltuma on kudosvaurio, joka syntyy, kun kudokset jäätyvät tai jäähtyvät voimakkaasti. Riskit ovat suurimmat avonaisissa sääolosuhteissa, etenkin tuulen ja kosteuden yhdistelmällä sekä pitkän ulkoilun aikana.

Riskitekijöitä ovat kylmässä käytävä sprawky, märkä tai tiukasti istuva vaatetus, riittämätön lämmittäminen ja paleltumisajan pidentyminen. Ikä (alle 5 vuotta tai yli 65 vuotta), diabetes tai verenkiertohäiriöt, liikuntarajoitteet sekä alkoholin tai huumeiden käyttö voivat heikentää kehon kykyä säilyttää lämpöä ja tuntoa. Myös nestehukka ja alhaiset energiatasot lisäävät riskin.

Paleltumien oireet kehittyvät tyypillisesti muutamien minuuttien–tuntien kuluessa kylmälle altistumiselle. Paleltumisessa iho voi tuntua kihelmöivältä tai puutuneelta; väri voi muuttua kalpeaksi, harmaaksi tai kyynelten kaltaiseksi. Suuremmat paleltumat voivat kehittyä jalkaan, käsiin tai kasvoihin, aiheuttaen kovaa jäykistymistä, kivuttomuutta ja mahdollisia rakkuloita. Vaikeissa tapauksissa kudos voi vaurioitua syvälle.

Hoitona tärkeintä on siirtää henkilö lämpimään, vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja aloittaa rauhallinen lämmittäminen suhteellisessa lämpötilassa (ei polttavan kuuma). Vakaan tulon jälkeen voidaan käyttää haaleaa käden- tai kehonläpöydän lämpötilaa 37–39 °C ja tarvittaessa kivunlievitystä. Rikkoutuneet rakkulat tulee suojata steriilisti; vakavien paleltumien ja mahdollisen alttiin hypothermian tapauksessa hakeudutaan välittömästi lääketieteelliseen hoitoon. Tiekäsittelyssä vältetään hieromista ja hätätilanteissa voidaan tarvita lisähoitoa.

Ennaltaehkäisyyn kuuluu asianmukainen kerrospukeutuminen, vedenpitävät ja lämpimät vaatteet, karkealla säällä tauot ja ulkoiluvelvoitteiden hallinta sekä alkoholin välttäminen. Säännöllinen nesteytys ja ravinto tukevat kehon kykyä säilyttää lämpöä.