Paastoamisen

Paastoamisen tarkoittaa ruoan sekä usein myös juomien välttämistä määrätyn ajanjakson ajan. Paasto voi olla kokonaispaastoa tai rajoitettua, jossa käytetään aika- tai kalorirajoituksia. Paaston tarkoitus voi olla uskonnollinen, hengellinen, terveydellinen tai elämäntapaan liittyvä.

Etymologisesti termi viittaa toimintaan, jossa kieltäydytään ruuasta, ja se on ollut osa monien kulttuurien perinteitä. Uskonnolliset paastot ovat yleisiä, kuten kristillinen paastokausi, islamin ramadan sekä juutalaiset ja intialaiset paastot. Modernissa yhteiskunnassa paastoamista harjoitetaan myös terveys- ja laihtumistarkoituksissa sekä syömiskäyttäytymisen muutosten yhteydessä.

Erilaisia paastoamisen muotoja ovat esimerkiksi aikarajoitettu paasto (syöminen tapahtuu vain tietyssä ikkunassa päivässä), jaksoittainen paasto (pitkät paastoviikot tai päivät), sekä täys- tai nestepaastot (sallivat juomien nauttimisen, toisenlaiset paastot voivat rajoittaa ruokaa kokonaan). Joidenkin muotojen tavoitteena on kehon metabolisten prosessien muokkaaminen.

Tutkimus paastoamisen terveysvaikutuksista antaa sekä lupaavia että rajallisia tuloksia. Lyhytaikainen paasto voi parantaa painonhallintaa, veren rasvoja ja insuliiniherkkyyttä joidenkin ihmisten kohdalla, mutta todisteet vaihtelevat ja vaikutukset riippuvat muista elämäntavoista. Pikaisesti toteutetut tai pidemmät paastot voivat aiheuttaa neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä, päänsärkyä, uupumusta sekä heikentää keskittymiskykyä. Paasto ei sovi kaikille, ja erityisesti diabeetikoilla, raskaana olevilla, imettäjillä sekä syömishäiriä sairastavilla on oltava lääketieteellinen valvonta.

Ennakoivat käytännöt painottavat turvallisuutta: hyvä nesteytys, jaksottaminen asteittain sekä paaston lopettaminen hitaasti. Ennen pidempää paastoa tulisi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ja paastoaminen tulkitaan osaksi kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta. Paastoamisen merkitys ja käytännöt vaihtelevat yksilöllisesti sekä kulttuurissa.