paastoamista

Paastoaminen tarkoittaa vapaaehtoista pidättyvyyttä ruoan ja usein myös juomien nauttimisesta tietyn ajan. Paastomuodot voivat vaihdella kestoltaan ja sallituilta aineiltaan: jotkin muodot rajoittavat vain ruokaa, toiset voivat sallia nesteiden nauttimisen sekä rajoitettua kalorimäärää.

Tyypillisiä muotoja ovat lyhyt aikarajoitettu paasto, jossa ruokailu sijoittuu tiettyyn ikkunaan vuorokaudessa (esimerkiksi 8–12 tunnin ikkuna). Väliin paastoina tunnetut mallit kuten 16/8 tai 14/10 sekä 5:2-ruokavalio, joissa normaalin ruokapäivän aikana kahden päivän aikana kalorit ovat vähäiset. Harvinaisemmat muodot ovat pidemmät paastot useiden päivien ajan. Paastoamisen sallitut nesteet vaihtelevat: usein sallitaan vesi, kahvi ja tee ilman sokeria tai kaloreita, mutta kuivapaasto (ilman ruokaa ja juomaa) on vähemmän yleinen ja terveysriskien vuoksi sitä tulisi noudattaa harkiten.

Terveyshyötyjen osalta tutkimukset viittaavat lyhytaikaiseen painonpudotukseen, parantuneeseen insuliiniherkkyyteen ja joihinkin veren rasva-arvoihin. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat kuitenkin epävarmoja ja yksilöllisiä. Paastoamisen vaikutukset liittyvät sekä energian saannin säätelyyn että aineenvaihdunnan muutoksiin, kuten vähäiseen glukoosinsaantiin ja mahdolliseen ketogeneesiin. Tutkimus vaihtelee ryhmien ja mittaustapojen mukaan, eikä yhtä selkeää suositusta ole.

Riskiin kuuluvat päänsärky, huimaus, väsymys sekä alhaisen verensokerin oireet erityisesti diabetesta sairastavien tai insuliinilääkkeiden käyttäjien. Paasto ei sovi raskaana oleville tai imettäville, alle 18-vuotiaille, henkilöille, joilla on syömishäiriöitä tai vakavia sairauksia, eikä sitä tulisi aloittaa ilman terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta, erityisesti jos käytetään lääkkeitä.

Paastoamisella on historiallinen ja kulttuurinen merkitys. Monissa uskonnoissa on perinteisiä paastopäiviä, ja nykyaikaiset terveys- ja hyvinvointistrendit ovat lisänneet sen arkipäiväistymistä. Tutkimus ja käytännön suositukset kehittyvät edelleen, ja paastoaminen nähdään monimutkaisena ilmiönä, jonka vaikutukset voivat riippua yksilöllisistä tekijöistä.