PKhavaintomyöntämistä

PK-havaintomyöntämistä tarkoittaa tilannetta, jossa poliisin tekemä havainto tai todiste, kuten esimerkiksi PK-asiakirja (poliisin kirjaama asiakirja), on virheellinen tai epäluotettava, mutta se on silti myönnetty oikeudellisessa käsittelyssä. Termiä käytetään erityisesti Suomessa, kun poliisin tekemä todiste on epäkelpoinen, mutta se on silti hyväksytty oikeudenkäynnissä tai muussa virallisessa menettelyssä. Tällöin todisteen arvoa tai luotettavuutta ei ole riittävästi arvioitu tai todisteen hankkimisessa on tapahtunut virheitä tai laittomuuksia.

PK-havaintomyöntämistä voi johtua monista tekijöistä, kuten virheellisistä todisteiden keruumenetelmistä, poliisin virheistä tai puutteellisesta oikeudellisesta arvioinnista. Esimerkiksi jos poliisi on käyttänyt pakkokeinoja tai rikottu oikeudellisia sääntöjä todisteen hankkimisessa, mutta oikeus on silti hyväksynyt sen, kyseessä voi olla PK-havaintomyöntämistä. Tällöin todisteen käyttö voi vaikuttaa oikeudenkäynnin tulokseen epäreilusti.

PK-havaintomyöntämistä on tärkeää erottaa todisteen todellisesta kelpoisuudesta. Todiste voi olla kelvollinen, vaikka sen hankkimisessa olisi tapahtunut virheitä, jos virheet eivät vaikuta sen luotettavuuteen. PK-havaintomyöntämistä puolestaan viittaa tilanteeseen, jossa todisteen arvoa ei ole riittävästi arvioitu tai se on hyväksytty huolimatta selkeistä puutteista.

Oikeusjärjestelmässä PK-havaintomyöntämistä voi johtaa oikeudenkäynnin uudelleenkäsittelyyn tai todisteen hylkäämiseen, jos sen kelpoisuus tai luotettavuus on myöhemmin osoittautunut epäkelvoksi. Esimerkiksi korkein oikeus tai muut korkeammat oikeusasteet voivat arvioida uudelleen todisteen kelpoisuutta ja tarvittaessa kumota sen vaikutukset. Tällöin menettelyä pidetään epäoikeudenmukaisena, ja syyttäjä tai oikeus voi vaatia todisteen uudelleenarviointia tai hylkäämistä.