PCIeliitäntää

PCIeliitäntää (PCI-liitäntä) on tietokoneen emolevyn ja lisälaitteiden välinen liitäntätapa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa nopea ja laajennettavuuden kannalta vakaa tiedonsiirto. PCI on ollut yleinen useiden vuosien ajan; sen ensimmäinen laajempia määritelmiä noudattanut versio kehitettiin 1990-luvun alkupuolella. Perusmallissa PCI käyttää 32-bittistä data‑akselia ja nopeaa kellotaajuutta, tyypillisesti 33 MHz, mikä tuottaa teoreettisesti noin 132 MB/s siirtonopeuden per PCI-väylä. Käytännössä todellinen throughput on näitä arvoja hieman pienempi nykyjärjestelmissä.

PCI-ylläpidon ja suorituskyvyn parantamiseksi kehitettiin PCI-X ja lopulta PCI Express (PCIe). PCI-X laajensi PCI:tä siirtonopeuksien ja kaistikoon osalta: siinä käytetään sekä 66 MHz että 133 MHz aikavälejä ja 64-bittistä dataa, jolloin teoreettinen läpimeno paranee yli 1 GB/s. PCI-X on erityisesti palvelin- ja työasemakäytössä, ja se säilyttää yhteensopivuuden monien PCI-laitteiden kanssa.

PCI Express syntyi kokonaan uudella tavalla: kyseessä on sarjayhteys, jossa laitteet yhdistyvät suoraan toisiinsa laneiksi kutsuttujen yhteyksien kautta. PCIe-linjoja on eri määrissä (x1, x4, x8, x16 jne.), ja jokainen linja tarjoaa tietyn vähintään per-linja -kapasiteetin. PCIe on kehittynyt useissa versioissa: 1.x, 2.x, 3.x sekä 4.x ja 5.x, joiden teoreettiset siirtonopeudet per linja kasvavat joka versiossa; yleisessä käytössä nykyisin on useimmin PCIe x16 esimerkiksi näytönohjaimissa. PCIe on korvannut vanhat PCI- ja PCI-X -väylät monissa tietokonejärjestelmissä.

Nykyään PCIeliitäntöjä käytetään lähinnä NVMe‑asemien, verkkokorttien ja laajennuskorttien muodossa, kun taas PCIe on vallitseva standardi uusissa järjestelmissä. PCI-SIG-standardeja hallinnoi PCI Special Interest Group.