P2Y12estäjät

P2Y12estäjät ovat verihiutaleiden toimintaan vaikuttavia antitromboottisia lääkkeitä, joiden tehtävä on estää ADP:n sitoutuminen P2Y12-reseptoriin verihiutaleiden pinnalla. Tämä vähentää trombosyyttien aktivointia ja aggregaatiota, mikä hidastaa verihiutaleiden muodostamaa hyytymää. Monet P2Y12estäjät vaikuttavat pysyvästi, koska ne estävät veren päätekijöiden toimintaa koko verihiutaleen elinaikana.

P2Y12-reseptori on g-proteiiniin sidottu reseptori, jonka aktivaatio vahvistaa trombosyyttien aggregaatiota ADP:n avulla. Irreversiibeliestoimet, kuten klopidogreeli, prasugreeli ja ticlopidiini, muuttavat lääkkeen vaikutusta siihen asti, kunnes uudet verihiutaleet ovat muodostuneet (noin 7–10 päivää). Tukirakenteeltaan toiminnot voivat olla nopeasti palautuvia ticagrelor ja cangrelor, jotka ovat reversiiblejä ja voivat kumoutua nopeammin.

Tunnetuimmat P2Y12estäjät ovat klopidogreeli (prodrug), prasugreeli (prodrug), ticagrelori (aktiivinen, ei vaadi prodrug-aktivointia) sekä ticlopidiini (vanhempi aine, harvinainen käytössä) ja cangrelori (intraoperative IV). Klopidogreeli ja prasugreeli tarvitsevat maksimaaliseksi vaikutukseksi maksaan tapahtuvaa metaboliaa, kun taas ticagrelori on aktiivinen suoraan. Kliinisessä käytössä klopidogreeli, prasugreeli ja ticagrelori ovat yleisimpiä.

Käyttökohteita ovat erityisesti akuutti sepelvaltimotauti (ACS) ja pallolaajennus-/tystähoitojen yhteydessä annettava kaksivalmisteinen hoito aspirin kanssa (DAPT). Lisäksi klopidogreeli on käytössä iskeemisen aivohalvauksen ja TIA:n estossa joissakin hoitolinjoissa. Eri aineilla on erilaiset aloitusajat ja lopettamisvaihtoehdot.

Sivuvaikutukset ja varotoimet liittyvät enimmäkseen verenväriin. Vakavimmat riskit ovat ruoansulatuskanavan ja sisäelinv verenvuodot sekä harvinaisissa tapauksissa neutropenia ticlopidineilla. Yhteisvaikutukset, kuten protonipumpun estäjien mahdollinen vaikutus klopidogreelin aktivaatioon sekä geenivarianttien vaikutus klopidogreelin tehokkuuteen, voivat vaikuttaa hoidon lopputulokseen.