Oxideluonnonkosmetiikassa

Oxideluonnonkosmetiikassa tarkoittaa epäorgaanisia oksidiyhdisteitä, joita käytetään väriaineina, pigmentteinä sekä UV-suoja- ja valkaisuaineina. Yleisimmät oksidit ovat titaanidioksidi TiO2, sinkkidioksidi ZnO sekä rautaoksidit (esim. Fe2O3 ja Fe3O4), joita käytetään punaisen, keltaisen ja mustan värin antamiseen. Silika (SiO2) sekä alumiinioksidi (Al2O3) voivat toimia täyte- ja tekstuurielementteinä sekä opakoittajina.

TiO2 ja ZnO ovat keskeisiä UV-suojia mineraalikosmeeteissä, ja niillä on rooli peittävissä ja valaisevissä ominaisuuksissa. Pigmenttinä käytettävät rautaoksidit antavat tuotteelle useita värejä. Hiukkaskoko vaikuttaa läpinäkyvyyteen ja ihoon muodostuvan kerroksen ominaisuuksiin; nano- ja mikronisoidut hiukkaset ovat yleisiä, ja nanomateriaalien käytöstä säädetään EU-lainsäädännössä. INCI-nimet voivat sisältää Titanium Dioxide, Zinc Oxide sekä Iron Oxides (CI 77492, CI 77491, CI 77499).

Sääntely ja turvallisuus: EU:n kosmetiikkalainsäädäntö (EU 1223/2009) säätelee näiden aineiden käytön, turvallisuusarvioinnin sekä mahdolliset rajoitukset. Nanohiukkasista on annettu erityismerkintävaatimuksia; tuotteen INCI-luetteloon voidaan lisätä "nano".

Luonnonkosmetiikan kontekstissa mineraalipigmentit ja mineraaliset UV-suojat voivat olla sallittuja, kun ne täyttävät sertifiointikriteerit (esim. COSMOS, NATRUE, Ecocert). Käytännössä oxideluonnonkosmetiikassa esiintyy mineraalimeikeissä, aurinkosuojissa ja joissakin ihonhoitotuotteissa.

Esimerkkejä ovat mineraalimeikit, aurinkosuojat ja sävyttävät voiteet.