Organohalogenoituja

Orgaanohalogenoituja tarkoitetaan orgaanisia yhdisteitä, joissa yksi tai useampi vety on korvattu halogeeniatomilla. Tässä yhteydessä halogeeniatomien tavallisimpia ovat fluori (F), kloori (Cl), bromi (Br) ja jodi (I). Halogenaatio vaikuttaa yhdisteen kemiallisiin ominaisuuksiin, kuten reaktiivisuuteen, kiehumispisteeseen ja lipofiiliseen käyttäytymiseen.

Organohalogenoituja voidaan luokitella rakenteen mukaan sekä käyttöön liittyen. Yleisiä alaluokkia ovat haloalkaanit (haloalkaanit), haloaromaattiset yhdisteet sekä polyhalogenoidut aromaattiset yhdisteet kuten polyklooratut bifenyylit (PCB:t) sekä polybromatut palamiskierräteen liittyvät yhdisteet (kuten PBDE-lisäaineet). Fluoriyhdisteet muodostavat erillisen suuremman ryhmän, johon kuuluvat esimerkiksi PFAS-yhdisteet, tunnetut pitkäaikaisessa ympäristössä esiintyvät pitoisuutensa vuoksi. Lisäksi organohalogenoituja löytyy luonnonprosesseina syntyneinä (joillakin kasvi- ja merieliöillä voi olla pienimuotoisia halogenoituja yhdisteitä) sekä laajasti teollisuudessa kehitettyinä aineina kuten kylmäaineet (esim. CFC/HCFC), eristemateriaalit ja palamisjätteissä syntyvät sivutuotteet.

Käyttö ja tuotanto ovat vuosikymmeniä olleet keskeisiä: organohalogenoituja ainesosia käytetään esimerkiksi liuottimina, maalien ja olosuhteiden suoja-aineina, kylmäaineina sekä elektroniikan ja polymeerien valmistuksessa. Monet näistä yhdisteisistä ovat pysyviä, kertyvät elintokuntaan ja leviävät pitkälle ympäristöön.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset vaihtelevat yhdisteittäin, mutta monet organohalogenoidut yhdisteet ovat pysyviä ja bioakkumuloitumisia. Ne voivat kertyä ruokaketjun kautta ja vaikuttaa aineenvaihduntaan sekä hormonitoimintaan. Monet tunnetuista yhdisteistä ovat säädeltyjä tai kiellettyjä kansainvälisissä sopimuksissa sekä eurooppalaisissa REACH- ja turvallisuusasetuksissa.